Olin ajatellut ripustaa katosta muovirojua siimoissa niin, että ne täyttävät koko huoneen. Ikäänkuin joutuisi keskelle merta, missä leijuu muovia. Halusin kuitenkin, että kävijä tuntisi tarvetta pysähtyä teoksen sisälle hetkeksi ja muutin suunnitelmaa. Ripustin roinaa siimoissa ylemmäs kattoon, kuin jouluvaloiksi tai koristeiksi. Sitten syntyi tarve sisustaa majaa muutenkin. Toin jämerän hetekan majan nurkkaan. Sillä voisi istua ja ihmetellä. Syntyi mielikuvia kajahtaneesta erakosta, joka asuu metsän keskellä muoviroskiensa ympäröimänä, koristelee sillanalusasumustaan sillä mitä saatavissa on. Kaiken iloisenvärisen kamalan roinan keskelle tuli tarve tuoda jotain kaunista ja elävää kontrastiksi. Olin pyöritellyt muovista, rikkinäistä pihatuolia materiaalivarastoissani. Siitä puuttui istuinosa. Ajattelin, että sen läpi voisi kasvaa joku taimi. Luonto muuttuu ja saa uusia muotoja. Metamorfoituu muovin kanssa? Hankin alppiruusun taimen, ja istutin sen ruukussa maahan. Se kasvaa tuolin läpi ja näytti mielestäni kamalan hyvältä.
