Tekstiä tulee, mutta lukijan aika on tunnetusti rajallinen. Seuraavassa kyseisen päivän teospäiväkirjasta jokaisen erillisen kappaleen ensimmäinen (ja jossain kohtaa myös toinen)virke.
26.5.2018
Pyöräilin eilen Kankaanpäästä Korkeaojalle hommiin n. 70km.
Päätin aloittaa työskentelyn Korkeaojalla jo viikkoa ennen muiden saapumista.
Koen myös olevani oman työni kanssa muista jäljessä.
Aloitin tänään työskentelyn omenatarhassa. Puita tai koko tarhaa ei käsitykseni mukaan ole kukaan huoltanut vuosiin.
Tarha on kaunis ympäristö, mutta ahtautensa takia siellä kulkeminen ei tunnu houkuttelevalta.
Käytin koko päivän kuolleiden oksien karsintaan puista.
En ole ihan varma siitä, millaisen teoksen tulen tekemään.
Ensimmäiseen suunnitelmaan kuului koko omenatarhan kattaminen hakkeella, kaadetun puun asettaminen hakepedille, sen kuoriminen ja maalaaminen juures- tai marjamehuilla sekä jonkinlaisen peilaavan elementin lisääminen puiden väliin maahan niin, että se peilaa taivasta ja omenapuun oksia.
Kesän 2017 käsiteleirin aikaan omenapuiden kukinta oli täydessä loistossa, mikä näkyy luonnoskuvasta hienosti – kukkia näyttää olevan jopa enemmän kuin lehtiä!
Ajan myötä päädyin myös hylkäämään ajatuksen koko puutarhan kattamisesta monesta syystä.
Käsitekesän puitteissa omenapuun kaataminen ja kuivattaminen mehumaalaukseen sopivaksi oli myös vaikeaa – puu olisi pitänyt kaataa ja kuoria hyvissä ajoin keväällä, jotta runko olisi residenssiviikkojen aikaan tarpeeksi imukykyinen.
Koska omenatarhan viehätysvoima alkoi resurssien realisoituessa hiipua aloin innostua ajatuksesta toteuttaa isossa mittakaavassa teos, jota olin ideoinut edellisenä syksynä kivenveisto-kurssin yhteydessä.
Kurssin aikana toteuttamaani teokseen kuuluin kasa Kankaanpään keskusta-alueelta kerättyjä vaihtelevan kokoisia kiviä, joista leikkasin pois pienen palan.
Pohdin työssä ihmisen ja luonnonvoimien tuottamaa estetiikkaa, yhteiseen tilaan kajoamista ja näkemystä ”luonnontilojen” pyhyydestä – sitä harmistumisen tunnetta, kun oletetusti muiden lajien hallinnoimasta ympäristöstä paljastuukin ihmisen jättämiä jälkiä. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000002907525.html
No, someraivohan nyt leimuaa jatkuvasti (ja veikkaisin, että usein myös tahattomasti) pienemmistäkin asioista, joten sinänsä sitä ei voi pitää mittarina yksittäisen asian tärkeydestä
Kivisuunnitelma kaatui kuitenkin lähellä sijaitsevien kivenveistämöiden tiukkoihin aikatauluihin – tilauksia oli kuulemma elokuulle saakka. Työhön olisi liittynyt myös raskaiden lastien siirtelyä paikasta toiseen ja paljon energiaa kuluttavien työkalujen käyttöä.
Kivi-ideasta luopumisen jälkeen aloin pyöritellä päässäni erilaisia pienempiä katettuja alueita yhdistettynä leikkaamattomiin kiviin ja erilaisiin kasveihin.
Ensimmäinen suunnitelma on selkeästi esteettisempi ja taideteosmaisempi, toinen vaikuttaa enemmän rituaalipaikalta. Nämä luonnokset toimivat lähtökohtinani, kun aloitin fiilistelyni Korkeaojan omenatarhassa