Siinä teokseni työnimi. Viime keväänä huomasin unohtaneeni heinäpaalien käärimiseen tarkoitetun verkon metsänreunaan. Muurahaiset olivat tehneet sinne pesän. Aloin pohtia eläviä veistoksia, muovitettua metsää, muovin kanssa mutatoituneita kasveja. Valtamerien, maaperän, sisävesien ja pohjavesien mikromuovia, nanomuovia, pikomuovia.
Saako ihminen tehdä muovista taidetta? Saako ihminen tehdä muovista taidetta metsään? Saatko ihminen heittää metsään muoviroskan?
Muovia tehtiin joskus maidosta. Sitten uusitumattomasta raakaöljystä. Nyt ollaan palaamassa biohajoaviin muoveihin, joita tehdään mm. maissitärkkelyksestä. Mutta ehditäänkö ajoissa? Kuinka paljon muovihiukkasia, mikromuovihelmiä ja nanopartikkeleita ympäristöön, ruokaamme ja kasveihin on jo ajautunut? Kuinka monta prosenttia ihmisestä on muovia?
Maailmassa ostetaan joka minuutti miljoona muovipulloa ja miljoona muovipussia.Tällä tyylillä vuonna 2050 maailman merissä on enemmän muovia kuin kaloja. Emme suhtaudu asiaan sen vaativalla vakavuudella. Aion siis viedä metsään muovia.
