Tänään Aapo ajoi murtuneilla sormillaan mun tissille kolme isoa kuormallista lehmän paskaa.
Päivä oli kuuma - heiluimme pellolla poistamassa sitä mitä olimme eilen tehneet.
Sellaista se välillä on , tämä taiteenteko: yksi askel eteenpäin, kaksi taaksepäin. Lisää-poista-lisää lisää-poista poista! Yritys ja erehdys. Learning by doing. Kutsukaamme tätä lohdullisesti orgaaniseksi prosessiksi. Käytiin Paska-Pekan luona katsomassa todellisia tuottajia, eli sonneja!
kyllä meille kaupunkilaisille tuo paska ei ensisilmäyksellä tuottanut sellaisia eufoorisia huudahduksia kuin Aapolle, joka selvästi nautti nähdessään meidän epävarmat vääntyneet naamamme (siis Jukan ja minun).
Siis oletko tosissasi että tätä ötököitä ja paarmoja kuhisevaa haisevaa sontaa kannattaa kuskata sinne, ööh? No nyt se on menoa, en voisi keksiä parempaakaan materiaalia ja täytyy muistaa että tämä työ on SEIKKAILUA!
Mieltäni kalvaa vaan, että Aapo, joka on ainoa joka osaa täällä nätä koneita ajaa, joutuu erikoisosaamisensa tähden olemaan niin kovasti kiinni tässä mun prosessissa. Koitan huomenna saada jonkun apumiehen itselleni töihin, esim päiväksi pariksi. Raunalla taitaa olla kasvukipuja, huomenna 10 kk reipas tyttö!
