Perjantaina teimme pari kokeilua!
Betoni ja savi -päällystystä heinäpaalien päälle.
Tänään sitten näimme tulokset. Savi oli lohkeillut. Betoni oli kovaa…kuin betoni . Mutta ei se kuitenkaan ollut valunut niin pahasti kuin pelkäsin. Ystäväni Jukka tuli auttamaan minua projektissa, joka saikin uuden käänteen. Aapon ja Jukan yhteispalaverssa tuli idea kompostoiva tissistä, ja tällä kantavalla idealla olemme tänään lähteneet latomaan heinäpaalit pellolle, ensimmäiseksi kompostikerrokseksi. Huomenna siihen on tarkoitus laittaa lehmänlantaa, tai siis paskaa, kuten täkäläiseen ammattisanastoon kuuluu. Sitä haetaan Paska-Pekalta!
Kompostoiva tissi sopisi kyllä uusrealistiseen jatkumoon itsensätuhoavia teoksia. Ja jos sen tuottaman kaasun voisi vielä saada käyttöön niin sehän olisi varsin hienoa. Betoni hylättiin sen sisällöllisten merkitysten ja epäekologisuuden tähden. Viikonlopun aikana tissi on muovautunut valkeasta tummanruskeaksi, ei niin karikatyyrimaiseksi. Enemmänkin maasta nousevaksi "oikeaksi" maan poveksi.
Olen myös viikonlopun aikana jutellut erään rakennusinsinöörin kanssa joka kertoi muutamia juttuja esim salaojituksesta ja kestävyyksistä ja painoista.
Ajatukseni on myös myöntynyt siihen että Tissin päälle ei voi kiivetä. Jos se nyt tulee olemaan kuuma pinnasta, niin sekin kyllä tuntuisi minusta hyvältä - ihana koskettaa.
ihana koskettaa--kuumaa rintaa--pellossa kasvavaa--kaasu vaan sen nännistä kohoaa--tuhoten ilmakehää valtavaa-
kaasuilmapalloja??
