Uusi päivä kokemäellä.
Aamupalan jälkeen aletaan vihdoin hommiin. Pyrkimyksenä on saada luotua yhteisesti kartta alueesta. Yksi kysymys on se, miten polut tulevat menemään kartalla. Kaikki luonnostelevat aikansa ehdotuksia. Katselen hetken peltoa ja mietin polkuja.
Jossain vaiheessa älyän, tämähän on luonteeltaan aikalailla sama juttu kuin nämä crop-circle jutut. Siis jos tekee näyttelyn peltoon niin pitää miettiä miltä se näyttää eri perspektiiveistä: perus kävijät katselee sitä horisontaalisesti, ja mahdolliset ekstraterrestiaaliset kävijät katselee sitä vertikaalisti.
Joo en varmaan olisi heti tullut tuota ajatelleeksi, mutta kun ollaan Koelsen kanssa viimeaikoina kelailtu monenlaisia avaruustaiteeseen liittyviä kysymyksiä, ja yksi ydinkysymys on ollut juuri kysymys siitä miten maan ulkopuoliset olennot vastaanottaisivat taidetta.
Yritän myydä ajatustani “Crop circle” tyyppisestä teossijoittelusta. Porukka tuntuu vastaanottavaiselta, mutta mielipiteitä on tietysti isossa porukassa monenlaisia.
Pyöritellään erilaisia vaihtoehtoja. Tunnutaan päätyvän johonkin lopputuloksiin, mutta aina avataan hommat uudelleen ja tehdään jotain uutta.
Aamulla herään yhdeksän maissa lasten metelöintiin. Jatkamme aamupalalle, assistentit ovat keittäneet runsaasti kaurapuuroa. Keittiön seinällä on iso aikataulu, päivä alkaa kymmeneltä kokouksella. Aapo on asioilla Porissa, joten aikataulu vähän venyy.
Aapo soittaa rautakaupasta ja kyselee mitä ostoslistassa lukee, lista kun on keittiön pöydällä. Tilasin roudarinteippiä, hopeateippiä ja kaljaa. Rautakaupasta ei kuulemma saa kaljaa. Odotellaan, pyöritään ja ihmetellään.
Puolen päivän maissa tuottaja ehdottaa että otan vaan jonkun assarin ja ryhdyn hommiin, mutta juuri silloin Aapo saapuu.
Piirrämme taas kartan uudestaan. Tälläkertaa polut lähtevät kaarevina säteinä keskusympyrästä. Ehkä. Jotkut ehkä suoraan, ja ehkä jostain muualta kuin keskusympyrästä. Käydään läpi päivän duuneja, ja Aapo jakaa assistentit, saan Johanneksen.
Meille nakitetaan polkujen merkkaaminen pellolle.
Tarkoitus olisi siirtää kehikko lopulliseen paikkaansa ja aloittaa pinnoittaminen. Pyramidin paikka on hieman sivussa keskilinjalta ja se on vähän vinossa. Saan lisä-assistentin ja alamme siirtämään kehikkoa. Jättimäisessä pellossa asioiden etäisyyksiä on todella vikeaa arvioida, pyraminin runko on myös melko painava ja hankalasti liikkuva.
Jossain vaiheessa runko kaatuu ja osuu Johanneksen päähän. Hetki paniikkia, mutta ilmeisesti ei satu mitään pahempaa. Kehikko saadaan lopulta oikeaan paikkaan, se asettuu täydellisesti linjaan pellon diagonaalin kanssa.
Seuraavaksi yritetään aloittaa pyramidin pinnoittaminen, mutta se ei oikein luonnistu.
