Tapasin Käsitekesän taiteilijat ensimmäisellä vierailullani Kokemäen Korkeaojalla 2. kesäkuuta.
Leppoisan sosiaalisen tapailun ja lounaan jälkeen matkasimme Sääksjärven pienelle saarelle (hyvin epäilyttävällä soutupaatilla), jossa filosofi kokeili tuijotus- ja puheharjoituksia. Kääk! Sanoi maasorsa. Kokemus pisti silti mietityttämään. Keskusteluakin heräsi mm. vapaudesta ja turvallisuuden tunteesta ja luovuudesta. Luovuutta voi yrittää harjoittaa käytännössä (em. puheharjoitus). Tämä oli filosofille uutta kokemuksena. Hän haluaisi tutustua praktiikkaan tarkemmin. Ensimmäisen session (kokemuksen) kontemplaatio ja analyysi oli haastavaa. Mitä siitä sai irti, vai saiko mitään? Tajusin kuitenkin aika nopeasti, että kyse oli juuri luovuusharjoituksesta. Hyvä minä;) Oikeilla jäljillä ollaan. Tuijotusharjoituksessa syöksyin alkukantaisuuteen, alkuihmiseen – sen jälkeen, kun hermostuneisuutta osasi jollakin tavalla hallita. Koin olevani ruumiin vanki. Vapaus on pitkälti päänsisäistä (käsitteellistä), mutta on se myös kehossa, ruumiissa. Siinä missä olio tai mikä tahansa sentientti (ajatteleva, tunteva) agentti sen kokee.
